torstai 13. joulukuuta 2012

Hobitti - Odottamaton matka

Luin heinäkuussa Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjan (arvostelu) tarkoituksella uudestaan, jotta ensimmäistä Hobitti-elokuvaa katsellessa olisi suurin piirtein muistissa mitä odottaa. Jännitin Peter Jacksonin näkemystä, mutta nyt kun Hobitti - Odottamaton matka (The Hobbit- An Unexpected Journey) on yönäytöksessä nähty, olen kuta kuinkin tyytyväinen siihen miten kirja on elokuvaksi kääntymässä. Kävin katsomassa ensin 2D-version ja myöhemmin 3D-version (HFR), josta päivitys lopussa.


Alussa koin Frodon osuuden turhaksi, mutta samalla se on ymmärrettävissä oleva ratkaisu, sillä Jackson haluaa selvästikin ensimmäisessä leffassa sitoa Hobitin Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan. Leffassa tulee parikin kertaa vastaan toistoa TSH:sta, lähinnä Gandalfiin liittyen. Fanille nämä déjà vu -kohtaukset saattavat olla turhia, mutta osa yleisöstä ei ehkä ole katsonut aiempia leffoja tsiljoonaa kertaa. Historiakatsaus Ereboriin toimi sen sijaan loistavasti johdantona. Jackson on saanut leffaan komediallisuutta ja satumaisuutta, mitä alkuperäinen teos huomioon ottaen oli odotettavissakin. Hobitti on kevyempi ja sadunomaisempi seikkailukirja kuin Taru Sormusten Herrasta, joten on hyvä, että se näkyy myös elokuvassa ja varsinkin ensimmäisessä. Radagast ei kirjassa esiinny, mutta Jacksonin päätös tuoda hänet mukaan tarinaan on onnistunut. Pidin paljon hahmosta ja nimenomaan satumaisesta luonnonläheisyydestä mihin hänet oli sijoitettu. Sylvester McCoyn näyttelemä hahmo eläinystävineen on ehdottomasti elokuvan yksi valopilkuista. Samoin pidin kivijättiläisistä ja niiden hienosti toteutetusta taistelusta, mikä sekin kirjaan nähden tosin on ekstraa ja ehkä hieman toistoa tapahtumaympäristönä TSH:sta.

Leffa on loistavan visuaalinen, suorastaan huikea. Keski-Maahan oli upea palata ja Jackson tarjoaakin sitä Odottamattomassa matkassa melkein ähkyyn saakka. Huokasin joka kerta ihastuksesta, kun otettiin laajaa kulmaa maisemasta kehiin. Hiiseissä ja örkeissä (etenkin Azog) olisin ehkä kaivannut hieman samaa aitouden tunnetta mitä aiemmassa trilogiassakin, mutta efektit ja animaatiot toimivat, joten en valita. Martin Freeman on tasapainoinen Bilbo, hän on hauska ja herkkä, mutta ei missään vaiheessa ylilyö näyttelemistä. Kääpiöistä mieleen jäi eniten sympaattinen Balin (Ken Stott, joka ei tykkää Harry Pottereista) ja tietenkin keskiössä oleva Thorin Tammikilpi. Andy Serkis on jälleen loistava Klonkku. Tarina on rytmitetty samalla tavoin kuin kirjassakin, välillä toimintaa, välillä seesteisempi hetki.

Katsoin tarkoituksella leffasta ensin 2D-version, ettei tarvinnut keskittyä koko ajan valuviin, ärsyttäviin 3D-laseihin, vaan itse elokuvaan. 3D (HFR) -versio on vuorossa viikonloppuna, joten siitä kokemuksesta päivittelen tähän loppuun sitten myöhemmin, jos on jotain sanottavaa. Yksityiskohtiakin tulee varmasti painettua paremmin mieleen toisella katselukerralla. Joka tapauksessa, muutamista pienistä negatiivisista jutuista huolimatta, pidin ensimmäisestä Hobitti-leffasta, ja luulenpa, että sen pariin tulee palattua vielä monta monituista kertaa. Ja kyllä taas kasvoi tarve palata myös Tolkienin kirjojen pariin.

Päivitys 3D-katselun jälkeen: Elokuva oli toisellakin kerralla katsottuna erinomainen seikkailuelokuva. Kolmiulotteisessa kuvassa tuli luonnollisesti kiinnitettyä enemmän huomiota syvyysvaikutelmiin ja nekin tekivät vaikutukset. Tällä kertaa esimerkiksi perhos-kohtaus elokuvan loppupuolella oli hienompi kuin 2D:nä. Olipa D mikä tahansa, erittäin suositeltava elokuva!

12 kommenttia:

  1. Ite en ole koskaan ollut mikään Tolkien - fani, mut voishan tuon käydä ihan uteliaisuudesta kattomassa. Kirjoja siis en ole lukenut millonkaan.

    VastaaPoista
  2. Itse en ole vielä käynyt teatterissa odottamattomalla matkalla, joten oli mukava lukea tämä arvio.

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä elokuvan satumaisuudesta. Siitä välittyi juuri oikeanlainen tunnelma.

    VastaaPoista
  4. Täytyy ihailla miten Jackson ja muut tekijät ovat saaneet tämän elokuvamaailman tuntumaan yhtenäiseltä: samat musiikkiteemat toistuvat, samat näyttelijät jaksavat vielä 10 vuoden tauonkin jälkeen palata rooleihinsa, maisemat ovat aina yhtä kauniita ja niin poispäin. Kyllähän siinä tuli aika nostalginen olo kun Frodo kuvaan astui. Itselleni Tolkienin maailma on tuttu vain näistä elokuvista ja vuosia sitten kerran luetusta Hobitista.

    VastaaPoista
  5. Lisäsin lyhyen kommentin katsottuani tänään 3D-version. Eipä tuntunut puisevalta katsoa toiseenkaan kertaan. En ymmärrä miksi jotkut niin lyttäävät tätä leffaa. Onkohan se jotenkin muodikasta taas moittia jotain mikä on suosittua.

    VastaaPoista
  6. Eikä ole mikään yllätys että Jackson julkaisee myös perinteiset Extended-versiot Hobitti-elokuvista. Eli puolisen tuntia lisää matskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten varnaan järjestetään kodeissa Hobitti+TSH -kestävyysmaratoneja. Olen katsonut TSH:n extended-versiot itse putkeen, ja olo oli aika puutunut sen jälkeen.

      Poista
  7. Tänään menen Hobittia katsomaan, ja odotan kyllä innolla! Varsinkin kivipeikkoja, se on yksi lempparikohtauksistani kirjassa... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa leffailtaa! Toivottavasti pidät näkemästäsi.

      Poista
    2. Kävin katsomassa ja oli muuten hyvä leffa! Piti tosin lukea uudestaan kirja heti perään, sillä elokuvassa oli niin paljon sellaista, jota en muistanut kirjasta... Osa tapahtumista tosin löytyi siitä, olin vain unohtanut ne. Heh, mulla on se vanha suomennos hoppeleineen päivineen, oli oikeastaan aika nostalgista luettavaa. :-)

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...