maanantai 27. kesäkuuta 2016

E.T.A. Hoffmann: Pähkinänsärkijä

E.T.A. Hoffmannin nimi on tullut vuosien varrella monta kertaa vastaan, mutta en ainakaan muista lukeneeni hänen tarinoitaan aiemmin. Selatessani Finncon 2016 -ohjelmalistaa, tuli vastaan ohjelmanumero "Sadut – portti kauhun maailmaan". Ohjelmakuvauksessa mainitut satukirjailijat olivat Hoffmannia lukuunottamatta tuttuja. Niinpä lainasin kirjastosta yhden hänen teoksensa, jolla ei tosin kauhun kanssa ole juurikaan tekemistä, mutta klassikko se on ja suuri vaikuttaja. Pähkinänsärkijä (Nussknacker und Mauseköning, 1816) on jouluinen tarina, mutta hyvin sen luki keskikesälläkin, sillä jouluelementit olivat aika vähäisiä. Ennestään tarina oli tuttu Pjotr Tšaikovskin säveltämästä balettiteoksesta, jonka viimeksi näin joulukuussa 2015 Helsingissä kansallisbaletissa. Baletissa joulu ja talvi korostui enemmän kuin kirjassa, tai ehkä kiinnitin siihen visuaalisesti enemmän huomiot. Kirja on lyhyt, pienoisromaanimittainen ja tarkistetussa uusintapainoksessa kuvittajana on Matti Kota.

Maria Stahlbaumin perhe saa jouluisin perinteisesti lahjoja keksijäluonteen omaavalta Drosselmeierin sedältä. Tänä jouluna Maria saa huolehdittavakseen pähkinänsärkijän, pienen husaarinuttuisen miehenmuotoisen nuken, johon hän ihastuu syvästi. Tarinan mukaan pähkinänsärkijä onkin todellisuudessa sedän noiduttu serkkupoika, jonka kohtalo on hiirikuninkaan vallassa. Sen vallan vain Marian urhoollisuus ja uskollisuus voi auttaa purkamaan.

Pähkinänsärkijää lukiessa huomaa kuinka sen vaikutukset näkyvät mm. C.S. Lewisin ja Roald Dahlin tuotannossa. Tarinassa on vanhahtava sävy ja siinä esimerkiksi puhutellaan lukijaa kesken tekstin, mikä minussa herättää ärsytystä. Kirjailija olettaa jotain lukijasta ja korostaa tiettyjä hyveitä Mariasta, joita lukijan pitäisi ihailla. Olisi mielenkiintoista tietää millaisena esimerkiksi Finncon-kunniavieras Catherynne M. Valente Syyskuu-hahmoineen näkee Marian 1800-luvun alusta. Hoffmann ei kuitenkaan ole sadussaan niin aikakauden leimaava kuin pelkäsin alun jälkeen. On yleensäkin hienoa, että sadun päähenkilö on tyttö, jolta vaaditaan urhoollisuutta, ja Maria on hyvinkin päättäväinen ja toimelias.

Tarina ontuu paikoin pahasti, mutta sisältää hienoja mielikuvituksellisia osioita, kuten Marian ja Pähkinänsärkijän matkan nukkevaltakunnassa. Kirjan matka poikkeaa näkemäni baletin versiosta, mutta baletti pohjautuukin Alexandre Dumas’n muokkaamaan versioon. Baletin yhteydessä harmittelin, kuinka pienessä osassa loistavasti esitetty hiirikuningas oli, mutta eipä näissä saduissa yleensäkään pahiksille juuri anneta taustaa ja mahdollisuuksia. Ehdottomasti kiinnostaisi lukea niitä kauhun esikuvina pidettäviin Hoffmannin tarinoihin ja ehkä muutama eksyy englanninkielisenä lukulaitteeseeni matkojen ratoksi. "Sadut - portti kauhun maailmaan" täytynee ainakin käydä Finnconissa kuuntelemassa.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Locus-palkinnot 2016 on jaettu

Locus Science Fiction -säätiön vuoden 2016 Locus-palkinnot on jaettu. Mukana oli useita Hugo-ehdokkaanakin olevia teoksia, joiden joukosta löytyi voittajia. Odotan ehkä eniten Novikin Uprootedin lukemista. Tämän linkin kautta näkee kaikki kategorioiden voittajat, alla minua kiinnostava osa.

Science Fiction -romaani
  • Paolo Bacigalupi: Water Knife
  • Ann Leckie: Ancillary Mercy
  • Kim Stanley Robinson: Aurora
  • Neal Stephenson: Seveneves
  • Gene Wolfe: A Borrowed Man

Fantasia-romaani
  • Elizabeth Bear: Karen Memory
  • Aliette de Bodard: The House of Shattered Wings
  • Elizabeth Hand: Wylding Hall
  • N.K. Jemisin: The Fifth Season
  • Naomi Novik: Uprooted

Esikoiskirja
  • Zen Cho: Sorcerer to the Crown
  • Ken Liu: The Grace of Kings
  • Silvia Moreno-Garcia: Signal to Noice
  • Natasha Pulley: The Watchmaker of Filigree Street
  • Kai Ashante Wilson: The Sorcerer of the Wildeeps (arvostelu)

Nuorille aikuisille suunnattu kirja
  • Joe Abercrombie: Half a War
  • Joe Abercrombie: Half the World
  • Daryl Gregory: Harrison Squared
  • Daniel José Older: Shadowshaper
  • Terry Pratchett: The Sheperd's Crown

Pienoisromaani
  • Lois McMaster Bujold: Penric's Demon
  • Aliette de Bodard: The Citadel of Weeping Pearls
  • Greg Egan: The Four Thousand, The Eight Hunred
  • Nnedi Okorafor: Binti (arvostelu)
  • Alistair Reynolds: Slow Bullets (arvostelu)

Pitkä novelli
  • Elizabeth Bear: The Heart's Filthy Lesson
  • Brooke Bolander: And You Shall Know Her by the Trial of Dead
  • Neil Gaiman: Black Dog
  • Hao Jingfang: Folding Beijing
  • Ann Leckie: Another Word for World

Novelli
  • Aliette de Bodard: "Three Cups of Grief, by Starlight"
  • Amal El-Mohtar: "Madeleine"
  • Naomi Kritzer: "Cat Pictures Please"
  • China Miéville: "The Dowager of Bees"
  • Alyssa Wong: "Hungry Daughters of Starving Mothers"

Antologia
  • Gardner Dozois, ed.: The Year's Best Science Fiction:The Thirty-Second Annual Collection
  • George R.R. Martin & Gardner Dozois, eds: Old Venus
  • Nick Mamatas & Masumi Washington, eds: Hanzai Japan: Fantastical, Futuristic Stories of Crime From and About Japan
  • Nisi Shawl & Bill Campbell, eds: Stories for Chip: A Tribute for Samuel R. Delany
  • Jonathan Strahan, ed.: Meeting Infinity

Kokoelma
  • Gregory Benford: The Best of Gregory Benford
  • Neil Gaiman: Trigger Warning: Short Fictions and Disturbances
  • Nancy Kress: The Best of Nancy Kress
  • Tanith Lee: Dancing Throught the Fire
  • China Miéville: Three Moments of an Explosion

Ei-fiktiivinen teos
  • Simone Caroti: The Culture Series of Iain M. Banks
  • Edward James: Lois McMaster Bujold
  • Alisa Krasnostein & Alexandra Pierce, eds: Letters to Tiptree (arvostelu)
  • Michael R. Page: Frederik Pohl
  • David Seed: Ray Bradbury

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Blogger Recognition Award -palkintohaaste


Sain Kirsiltä Kaikkea kirjasta -blogista Blogger Recognition Award -palkintohaasteen. Kiitos oikein paljon! Kiireen keskeltä tässä lyhyehkö vastaus siihen.

Haastesäännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

2. Kuinka aloitin bloggaamisen

Syksyllä 2008 koin, etten tiennyt genrekirjallisuudesta kovinkaan paljoa, mutta halusin ilmaista mielipiteitäni lukemistani kirjoista vapaasti tuntemuksieni pohjalta ja suomenkielellä. Suomalaisia genrekirjablogeja ei tuolloin juurikaan ollut, joten esikuvinani olivat ulkomaiset vastaavat, jotka olivat suosittuja ja sisällöllisesti erittäin kiinnostavia. Luin kymmeniä englanninkielisiä blogeja vakituisesti. Vuodatukseen oli helppo perustaa blogi, joten sellaisen lopulta tein. Varsinaisesti vauhtiin bloggaamisen kanssa pääsin puoli vuotta myöhemmin, enkä sen jälkeen ole pitänyt juurikaan taukoja.

3. Ohjeita aloitteleville bloggaajille

Minulle paljon apua oli jo olemassa olevien blogien esimerkistä, mutta toisaalta halusin kirjoittaa omalla kielelläni ja tyylilläni. Päätin jo heti alussa, etten järjestä kyselyjä/äänestyksiä/arvontoja yms, enkä myöskään kirjoita muusta kuin kirjallisuuteen ja kirjoihin linkittyvistä aiheista. Jokusen myönnytyksen olen tehnyt bloggaamisesta kirjoittamisen suhteen, kuten nyt. On hyvä miettiä kohderyhmiä, haluatko kirjoittaa esim. henkilökohtaista päiväkirjaa vai kirja/leivonta/muotiblogia. Itse en ole innostunut sekablogeista, mutta jotkut ovat. Blogin idea kannattaa tuoda hyvin esille. On hyvä tuoda myös henkilökohtainen persoona ja kokemus mukaan bloggaamisiin.

Mielestäni tärkein neuvo on kuitenkin: tee blogisi omilla ehdoillasi ja aidolla innostuksella. Minusta ei ole tärkeää kuinka somenäkyvä olet ja kuinka monta lukijaa/seuraajaa sinulla on, minä olen kiinnostunut mitä sanottavaa sinulla on blogissasi.


5. Pistän tämän palkintopokaalin eteenpäin seuraaville kirjabloggaajille:

Kirjakaapin avain
Yöpöydän kirjat
Cats, books and me
Dysphoria
Hemulin kirjahylly
Kansientakaiset maailmat
Todella vaiheessa

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

BFS-palkintoehdokkaat 2016

British Fantasy Society on julkaissut tämän vuotiset palkintoehdokkaansa. Romaanikategoriassa jaetaan kaksi palkintoa; August Derleth -palkinto parhaalle kauhukirjalle ja Robert Holdstock -palkinto parhaalle fantasiakirjalle. Tässä osa kategorioista, loput kuten sarjakuva ja tv/elokuva-ehdokkaat löytyy tämän linkin takaa.

Fantasia-romaani:
  • Guns of the Dawn, Adrian Tchaikovsky
  • Half a War, Joe Abercrombie
  • The Iron Ghost, Jen Williams
  • Signal to Noise, Silvia Moreno-Garci
  • Sorcerer to the Crown, Zen Cho
  • Uprooted, Naomi Novik
Kauhu-romaani:
  • A Cold Silence, Alison Littlewood
  • The Death House, Sarah Pinborough
  • Lost Girl, Adam Nevill
  • Rawblood, Catriona Ward
  • The Silence, Tim Lebbon
  • Welcome to Night Vale, Joseph Fink and Jeffrey Cranor
Pienoisromaani:
  • Albion Fay, Mark Morris
  • Binti, Nnedi Okorafor (arvostelu)
  • The Bureau of Them, Cate Gardner
  • The Pauper Prince and the Eucalyptus Jinn, Usman T. Malik
  • Witches of Lytchford, Paul Cornell
Novelli:
  • The Blue Room, V.H. Leslie
  • Dirt Land, Ralph Robert Moore
  • Fabulous Beasts, Priya Sharma
  • Hippocampus, Adam Nevill
  • Strange Creation, Frances Kay
  • When The Moon Man Knocks, Cate Gardner
Antologia:
  • African Monsters, ed. Margrét Helgadóttir and Jo Thomas
  • Aickman’s Heirs, ed. Simon Strantzas
  • Best British Horror 2015, ed. Johnny Mains
  • The Doll Collection, ed. Ellen Datlow
  • The 2nd Spectral Book of Horror Stories, ed. Mark Morris
Kokoelma:
  • Ghost Summer: Stories, Tananarive Due
  • Monsters, Paul Kane
  • Probably Monsters, Ray Cluley
  • Scar City, Joel Lane
  • Skein and Bone, V.H. Leslie
  • The Stars Seem So Far Away, Margrét Helgadóttir

Palkinnot jaetaan FantasyConissa 25. syyskuuta, 2016.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Brandon Sanderson: Perfect State

Kuten Alastair Reynoldsin kohdalla, myös Brandon Sandersonilta olen lukenut paria Ajan pyörä -sarjan teosta lukuunottamatta vain muutaman pienoisromaanimittaisen teoksen (arvostelut), vaikka kirjailija on kirjoittanut jos vaikka mitä. Tällä kertaa luin viime vuonna julkaistun Perfect Staten, joka on Hugo-ehdokkaana Rapid Puppets -listan painolasti takanaan. Perfect State on jälleen erilaista Sandersonia. Se on sekoitus fantasiaa ja science fictionia varsin kiehtovalla tavalla, sillä fantasia asettuu science fictionin sisälle.

Jumalakeisari Kairominas on kolmensadan vuotensa aikana ehtinyt valloittaa maailman ja oppia hallitsemaan maagisia voimia säänhallintaa lukuun ottamatta. Edessä on tiedossa tylsistymisen vuosia, mutta ylemmät voimat määräävätkin, että Kairominasin pitää mennä treffeille ja lisääntyä. Eikä se tunnu niin kiinnostavalta ajatukselta kuin voisi kuvitella, vaikka saisi itse valita seuralaisensa. Vaan kapinamielessä tehty valinta osoittautuukin erilaiseksi kokemukseksi, kun entinen voimakas vastustaja nostaa jälleen päätään.

Pidin kovasti tarinan ideasta heti kun aloin tajuta mistä on kyse. Idea onkin tavallaan suurempi kuin tarina itsessään, hyvällä tavalla vinksahtanut. Kairominassa ja treffikaveri Sophiessa on hahmoina potentiaalia ja jopa jännitettä syntyy. Lopussa on hieman liikaa yritystä, vaikka pidin yllättävistäkin juonenkäänteistä. Lukukokemuksena Perfect State ei noussut lähellekään sille ihastuksen tasolle, jonka koin Sandersonin Hugo-voittaja The Emperor’s Soulin (arvostelu) yhteydessä nelisen vuotta sitten, mutta Sanderson alkaa kuitenkin hahmottua minulle kirjailijana, joka uskaltaa vaihtaa tyylejä ja kokeilla eri alagenrejä. Ainakin näissä lyhyemmissä kirjoituksissaan. Plussaa on myös humoristinen tai ehkä jonkin verran ironinen sävy. Tarinan lukemisen jälkeen luin artikkelin, jonka mukaan Perfect State odotti valmistumistaan pitkään, sillä Sanderson ei ollut siihen tyytyväinen, eikä kaikki asettunut kohdilleen. Ehkä se näkyy hieman tarinassa.

Alastair Reynoldsin Slow Bulletsissa (arvostelu) tuntui olevan kirjailijalta yritystä siirtyä uudelle osa-alueelle tai ainakin vahvistaa jotain uutta, ja niin oli tässäkin. Perfect Statessa on jatkon mahdollisuus ja epäilen, että Sanderson tulee palaamaan tähän maailmaan uudelleen. Enkä pistäisi sitä pahakseni. Tämän vuoden pienoisromaanien Hugo-ehdokkaista on enää yksi lukematta. Sitten voin alkaa miettiä järjestystä. Liitän Perfect Staten mukaan aakkoshaasteeseeni.


 Aakkoshaasteen S-kirja

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Alastair Reynolds: Slow Bullets

Kolmas Hugo-ehdokkaana oleva pienoisromaani on nyt luettu ja kaksi vielä jäljellä. Alastair Reynoldsin Slow Bullets sai jälleen kerran minut harmittelemaan, etten ole ehtinyt tutustua kirjailijan tuotantoon ennestään kuin kolmen lyhyt tarinan verran: Thousandth Night & Minla’s Flowers ja Troika, joka oli myös Hugo-ehdokkaana 2011.

Scur on sotilas, johon ammutaan hidas ja tuskallinen tappava luoti. Yrittäessään poistaa sitä hän menettää tajuntansa ja herää pitkän ajan kuluttua tuntemattomassa aluksessa tuntemattomassa paikassa tuntemattomien ihmisten keskellä. Läsnä on yksi, jonka hän tunnistaa ja se on mies, joka ampui häneen hitaan luodin. Koston sijaan Scurille ja muille aluksessa olijoille tulee muuta ajateltavaa yllättävien käänteiden vuoksi ja lisäksi aluksen tietokoneen muistista häviää koko ajan tietoa ihmiskunnasta, jonka olemassa olo on uhattuna. Aluksessa olevien on löydettävä yhteisymmärrys mikä jää eloon ja muistetuksi.

Oletin, että Reynoldsilta olisi jälleen esillä teknisiä yksityiskohtia sisältävää science fictionia, mutta tarina olikin jotain muuta kuin odotin. Lukiessa minulle jäi tunne, että kirjailija yritti hakea jonkin sortin sosiaalisen kanssakäymisen tutkailun pointtia, mutta ei ihan päässyt siihen. Muisti ja muistot nousevat tärkeiksi teemoiksi, mutta samalla päähahmo Scur asetetaan muistinsa puolesta jokseenkin epäluotettavaksi kertojahahmoksi ja hän jää lukijan luottamuksen ja uskomuksen varaan. Kuka hän todella on ja miksi hän on aluksessa? Tarinassa viitataan uskontoon ja Kirjaan, joka aiheuttaa ristiriitoja. Tämä osa kaikkine selityksineen, ei toiminut minulle. Muistikapasiteetti ja tiedon tallentamiseen liittyvät kohdatkin saivat hämmentymään. En pysynyt mukana mistä kaikki tieto alukseen tuli ja miksi se ylipäätään oli tallennettuna ja menetettävänä rikollisia täynnä olevan aluksen muistissa. Olen melkoisen varma, että joku on aiheeseen liittyen kirjoittanut pätevämpiäkin juttuja.

Tarina alkoi hyvin vetävästi, mutta koska hahmot eivät saaneet juurikaan ulottuvuutta, vaikka Scurin kohdalla oikeasti oli yritystä, ja juoni kaikista kiemuroistaan huolimatta jätti lopulta välinpitämättömän olon, Slow Bullets jäi valitettavasti kokonaisuutena pienoiseksi pettymykseksi. Ei varmaankaan parasta Reynoldsia, mutta luettava kylläkin. Ja olihan tarinassa hyvin erikoinen avaruusolentorotu, jonka toimet olivat vihollismaisia, mutta tarkoitusperät jäivät mysteeriksi. Sinänsä kiehtovaa. Slow Bullets oli mukana Rapid Puppetsin slate-listalla ja Reynolds pyysi sen poistamista. Turhaan. Vaikea tietää olisiko Slow Bullets noussut ehdokkaaksi ilman listaa. Tiedän ainakin yhden pienoisromaanin, joka olisi ansainnut paikkansa ehdokkaiden joukossa paremmin kuin tämä. Joka tapauksessa jollekin sijalle asetan Slow Bulletsin äänestyksessäni. Liitän kirjan myös mukaan aakkoshaasteeseeni.



Aakkoshaasteen R-kirja

tiistai 24. toukokuuta 2016

Sieluni hymyt ja Unpopular Bookish Opinions -haasteet

On aika vastata pariin blogihaasteeseen. Minna There’s no such thing as too many books -blogista haastoi minut mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen, joka on alkujaan lähtöisin Iltatähden syttyessä -blogista. Tarkoituksena on:
"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen."
Kirjabloggaajana olen luonnollisestikin iloinen mahdollisuudesta lukea lukuisia kirjoja kenenkään rajoittamatta. Tällä hetkellä erityisesti iloa kirjoihin liittyen minulle tuo ajatus kesän loppupuolen Lontoon matkasta, joka on vahvasti kirjallisuus- ja teatterisävytteinen. Käyn katsomassa teatterinäytöksiä, joista Midsummer Night’s Dream, Macbeth, Romeo & Juliet ja The Taming of the Shrew ovat Shakespearen käsialaa, Matilda the Musical pohjautuu Roald Dahlin Matildaan, 1984 on Orwellin teoksen pohjalta ja Mousetrap tietenkin iki-ihanan Agatha Christien tuotos. Näiden lisäksi ohjelmassa ovat Phantom of the Opera, Kolmen pennin ooppera, Deep Blue Sea ja muutama muukin näytelmä. Lavalle astuvat mm. Derek Jacobi, Rory Kinnear, Helen McCrory, Stephen Dillane, Matt Smith ja Richard Madden (alla kuvassa yhdessä Lily Jamesin kanssa).



Mutta mikä minut saa vieläkin enemmän hihkumaan onnesta, on että samaisella matkalla käyn kiertämässä Harry Potter Tourin Warner Brosin studioilla ja näen kaksiosaisen Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän, jonka käsikirjoituskin julkaistaan samaan aikaan. Pistäydyin edellisen kerran Lontoossa toukokuun alussa ja Palace Theatre oli aloittanut jo ulkoisen muodonmuutoksen. Olin vähällä majoittua teatterin eteen odottamaan.


Toinen haaste tuli Heidiltä Dysphoria-blogista ja haasteen nimi on Unpopular Bookish Opinions. Haasteen säännöt ovat:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
Kaikki? En usko, että sellaista onkaan, josta kaikki pitäisivät, mutta jos pienellä omakohtaisella otannalla mittaisin, niin ehkäpä Siri Kolun Pelko ihmisessä ja sen jatko on enemmän yleisesti pidetty, kuin mitä minä pidin. Samoin Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta, jonka huumori poikkeaa omastani.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Ei sellaista ole. Aina löytyy joku hengenheimolainen näin internetsuunin aikaan.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Catherine, Heathcliff ja Edgar. Klassikko.


4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Romanttinen kirjallisuus ja chick lit. Jätän suosiolla rauhaan.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
En yksinkertaisesti saa ketään mieleen.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.
Mika Waltari. Hänen tyylinsä ei sovi minulle.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Näitä riittää, varsinkin suomennettujen nuortensarjojen puolelta. Risingin tietokannasta suosikkilistaa selaamalla löytyy: Soturikissat, Half Bad, Olympoksen sankarit, Varjojen kaupungit jne. Ja sitten on se Harmaan sävy -sarja, joka ei edes uteliaisuutta kiinnosta.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Näitä on jokunen harva, eikä ne olennaisimmat tietenkään tule mieleen vaikka kuinka yrittäisi. Mutta pikaisen blogiselauksen myötä esimerkiksi voisi ottaa John Carter -elokuva, joka oli minusta paljon parempi kuin maineensa antoi ymmärtää ja voisin sanoa, että pidin siitä enemmän kuin Edgar Rice Burroughsin Marsin sankari -teoksesta, jonka pohjalta leffa on tehty.

En tällä kertaa halua pistää kumpaakaan haastetta kiertämään osoitetusti, vaan jätän molemmat auki. Kuka tahansa saa ottaa omakseen ja vastata.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...