Jess Moulson tuomitaan pienen pojan murhasta, vaikka hän itse ei tekoa muistakaan huumehöyryiltään. Syyllisyyden tuska on kuitenkin läsnä ja kun hänet viedään Fellsiden naistenvankilaan Yorkshiren synkkien nummien keskelle, Jess haluaa vain kuolla. Alex-poika kuitenkin ilmestyy rajan takaa Jessille ja pyytää oikeutta, eikä hyväksy kieltävää vastausta.
Fellsidesta puuttuu kokonaan The Girl with All the Giftsin vetävyys. Teksti on toki yhtälailla helppoa ja tarina käynnistyykin kohtalaisen houkuttelevasti, mutta vankilaympäristöön on saatu ympättyä kaikki vankilatarinoiden kliseet, eikä kummitustarina tuo siihen sellaista lisäarvoa kuin voisi toivoa. Jokunen juonenkäänne on havaittavissa ja pientä jännitteen viriämistä, mutta sitten koko homma taas lässähtää kasaan. Odotin koko ajan nostetta ja jonkinlaista potkua, mutta ilman jäin.
Fellsidea mainostettiin ennakkoon somessa kohtalaisen aktiivisesti ja kehuvia lentäviä lauseita suitsuteltiin lähes päivittäin juuri ennen kirjan julkaisua. En muista kuka kehui ja kuka suitsutti ja kyseessä saattoi olla irtolauseita sieltä täältä kritiikin keskeltäkin, mutta minusta kyllä tuntui luettuani kaksikolmasosaa kirjasta, että en ollut saanut käsiini samaa teosta. Aina on mahdollista, etten ollut oikeaa kohderyhmää juuri tälle Careyn kirjalle, vaikka The Girl with All the Gifts upposikin. Olen iloinen, ettei teosta sentään mainostettu ”Game of Thrones naistenvankilassa” -sloganilla.
Koskapa Fellside yliluonnollisena kummitusjuttuna menee kauhugenren alle, niin liitän kirjan mukaan Hämärän jälkeen -haasteeseen. Iloisena sattumuksena, kolmannen haastekirjan jälkeen, minusta tuli haasteessa juuri aave.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!