tiistai 4. helmikuuta 2014

Pierre Boulle: Apinoiden planeetta

Kwai-joen silta -kirjastaan tuttu ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti myös toisen filmimaailmaan merkittävästi vaikuttaneen teoksen, Apinoiden planeetan. Tämä ranskankielisen, vuonna 1963 ilmestyneen La Planète des singes (suomennos 1964) -kirjan pohjalta on luotu kokonainen mediabusinesstuote, seitsemän elokuvaa, kahdeksas tulossa, pari tv-sarjaa, sarjakuvia, kirjoja, tietokonepeli, ja ties kuinka moni muu kirjailija on saanut oman inspiraationsa tarinaansa luettuaan Boullen teoksen. Olen katsonut elokuvat ja Charlton Hestonin tähdittämä v. 1968 julkaistu ensimmäinen versio teki kauan sitten lähtemättömän vaikutuksen dramaattisine loppuineen. Hieman nolottaa sanoa, mutta meni useampi vuosikymmen ennen kuin tajusin taustalla olevan kirjan. Pierre Boullen nimi tuli tutuksi minulle vasta kun suomennoksesta otettiin kääntäjän tarkistama uusintapainos v. 2001 Tim Burtonin elokuvaversion tuoksinassa. Siitäkin on kulunut jo 13 vuotta ja vasta nyt sain luettua kirjan. Vaan ajan kuluminen ei tässä tapauksessa ole rapauttanut kirjan tehoa. Se on ehdottomasti genreklassikko. Osallistun Apinoiden planeetalla Vive la France -haasteeseen.

Kehystarinassa avaruuslomamatkailevat Jinn ja Phyllis löytävät pullopostia avaruudessa leijumassa. Pullon sisällä on pitkähkö kertomus Odysseus Mérou -nimiseltä lehtimieheltä, joka osallistui tutkimusryhmän mukana vuonna 2500 esikoismatkalle Betelgeusea kiertävälle planeetalle. Planeetan olosuhteet vastaavat Maata ja se on asuttu. Evoluutio tuntuu kuitenkin kehittyneen planeetalla eri suuntaan kuin kotiplaneetallamme, sillä hallitseviksi lajeiksi ovat nousseet älykkäät apinat ja ihmiset ovat puhekyvyttömiä ja eläimellisiä. Odysseus joutuu kamppailemaan säilyttääkseen henkensä sekä osoittaaksensa olevansa toista maata kuin muut planeetan ihmiset. Mutta onko hänellä enää mahdollisuutta pelastua takaisin Maahan ja tuttuun turvalliseen maailmanjärjestykseen?

Aloittaessani Apinoiden planeetan lukemisen, minulla oli elokuvien pohjalta joitain tiettyjä ennakko-odotuksia tarinan juonen suhteen. -68 valmistunut elokuva tuntuukin noudattaneen kohtalaisen hyvin kirjaa, ainakin sen perusteella mitä muistan, mutta kirjan loppu poikkeaa elokuvasta. Tai pitäisi kai sanoa, että elokuva poikkeaa kirjan lopusta. Pidin elokuvan lopusta paljon, ja kesti hetken sulatella kirjan versiota ennen kuin tajusin sen pienestä epäkohdastaan huolimatta olevan haastavampi ja siten omalla tavallaan parempi. Kirjan päätöstä on muistaakseni hyödynnetty kuitenkin myöhemmissä elokuvissa soveltaen.

Boulle käyttää hyväkseen tarinassaan todellisia kokeilevan psykologian ja käyttäytymistieteen tutkimusmenetelmiä ja tuloksia, joiden kautta hän antaa päähahmolleen mahdollisuuden osoittaa älyllisyytensä. Apinoiden planeetan teknillinen kehitys on selkeästi jäljessä ihmisplaneetan kehityksestä (avaruusmatkailu) ja tähän sekä apinamaailman hierarkiaan liittyykin satiiria hipovaa yhteiskuntakritiikkiä ja tarinan mielenkiintoisimmat käänteet. Ihminen ja apina asetetaan peilikuviksi toisilleen kahdessa eri kehitysvaiheessa. Evoluution kääntäminen päälaelleen on varmasti herättänyt vilkasta keskustelua aikanaan ja olemassa olollaan yleensäkin vastustusta.

Zira, Cornelius ja Zaius tuntuvat tutuilta jo ennestään elokuvan pohjalta. Corneliuksen tutkimuksia en tosin elokuvasta muista, joten kirjassa ne tuntuvat aika raaoilta ja samalla tulee jälleen pisto ihmiskuntaa kohtaan peilaten. Boulle kirjoittaa ajatuksia herättävästi, joskin hieman välillä kuultaa läpi puheissa vanhahtava mahtipontisuus, joka tosin elää yhä tänäkin päivänä sitkeästi akateemisissa ympyröissä, myönnettäköön. Tarina nostaa esille yli lajirajojen ylittävän ystävyyden sekä älyllisen ennakkoluulottomuuden, siinä missä myös negatiiviset vastavoimat.

Apinoiden planeetan synty (The Rise of the Planet of Apes, 2011) aloitti uudelleen Apinoiden planeetta -elokuvien sarjan ja sen tarina jatkuu tänä kesänä ensi-iltaan saapuvalla Dawn of the Planet of the Apesilla, jonka krediiteistä löytyy yhä myös kirjailijan nimi. Vaikka uusi sarja luo jo ihan omaa tarinaansa, niin sen verran kiinnostava se on aiheeltaan, että kuuluu ainakin minun katsottavien listalle. Olen tyytyväinen, että tulin vihdoin myös lukeneeksi alkuperäisen kirjan. Koen lukeneeni merkkiteoksen.

9 kommenttia:

  1. TämäKIN on minulta vielä lukematta, vaikka niin monta kertaa se on osunut silmään hyllyssä, kun seuraavaa luettavaa olen miettinyt ja useamman kerran sen lukemisen aloittaminen on ollut lähellä. Sitä sarjaa katseltiin meillä 70-luvulla nenä kiinni TV:ssä ja aika hyvin se tuntuu olevan muistissa vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin kirjan yhdeltä istumalta. Imaisi mukaansa ja on kohtalaisen lyhyt. Tuli ihan nostalgiafiilikset lukiessa, niin voimakkaasti visuaaliset muistikuvat olivat läsnä, vaikka totesinkin etten kaikkia yksityiskohtia muista millään. Harmittaa ettei minulla ole dvd-kokoelmassani yhtään Apinoiden planeettaa, uutta tai vanhaa. Pitäisi hankkia, vaikka vähän pelkään että aika kultaa muistoja tässä(kin) tapauksessa.

      Poista
  2. Katsoin joululomalla Netflixistä tuon vuoden 1968 elokuvan, ja oli ehkä vielä vaikuttavampi kuin muutama vuosi sitten, jolloin näin sen ensimmäisen kerran. Kirja on ollut jo pienen ikuisuuden lukulistalla, ehkä saan vihdoin aikaiseksi tartuttua tähän kun Ranska-haastekin pyörii sopivasti. Niin, ja nuo uudemmatkin elokuvat täytyy kyllä katsoa jossain vaiheessa, vaikka en Burtonin leffasta muistaakseni pitänyt kovin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sieltäkö sen voisi katsoa. Olisi kyllä aika virkistää muistia leffan suhteen. Burtonin leffa ei ollut hääppöinen minustakaan.

      Poista
  3. Hämmentävää, tämä on siis alunperin kirja :)

    Vanhempi leffaversio on nähty aikaa sitten ja muistikuvat ovat hämäriä (loppu tietysti on ikimuistoinen), muut tuotteet ovat kyllä jääneet näkemättä paitsi sitten muutamakin viittaus muissa kulttuurituotteissa siihen leffaan...

    VastaaPoista
  4. Jep, ei ole oikeastaan käynytkään mielessä, että kyse on alunperin kirjasta :)

    VastaaPoista
  5. Uudemmat Apinoiden planeetta -jutut jotenkin tuntuu olevan osa tätä supersankarielokuva-aaltoa, josta en ole ollut tavattoman kiinnostunut. On yllätys, että elokuvan takana on kirja, vaikka kirja taitaa olla melkein kaikkien klassikoiden takana.

    Taitaa mennä lukulistalle tämä.

    VastaaPoista
  6. Luultavasti kirja on varsin hyvä, sillä tarina aina filmataan ja sarjoitetaan uudestaan, olen hajanaisesti nähnyt näitä versioita, mutta minusta jotkut ovat olleet hieman ponnettomia. Kwai-joen silta filmin katsoin, ja se oli varsin hyvä ja varsinkin Alec Guinness näyttelijäsuoritus.

    VastaaPoista
  7. Hdcanis, Mikko ja Juha, näköjään en ollut sitten ainoa joka ei tiennyt alkujaan leffojen perustuneen kirjaan. Miten lie asia tuotu esille alkuteksteissä, joissa yleensä mainitaan jos leffa on sovitus kirjasta.
    Jokke, Kwai-joen silta on klassikko sekin. Tunnustan, etten ole sitä kylläkään kirjana lukenut.

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...