maanantai 1. heinäkuuta 2013

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha ja Missä junat kääntyvät -kokoelmien (arvostelut) jälkeen luin kirjailijan teoksen Lumikko ja yhdeksän muuta (2006). Luulin teosta alunperin nimensä vuoksi novellikokoelmaksi, mutta kyseessä on romaani. Ostin teoksen ekirjana, ja kuten edellisessäkin Jääskeläisen ekirjassa, tässäkin oli jokin tavutusongelma, joka häiritsi jonkinverran lukukokemusta. Kirja on muuten parhaillaan paperisena versiona kesäkampanjatuote AdLibriksessa ja sen saa todella edullisesti pokkarina. Lisäys: Ekirjanakin on alennuksessa.

Ella Milana on sijaisopettajana Jäniksenselässä, pienessä kylässä, joka on tunnettu kuuluisasta kirjailijasta Laura Lumikosta. Lumikko on perustanut aikanaan kirjallisuusseuran, johon hän valitsi yhdeksän lupaavaa lasta, joista kaikista on tullut sittemmin tunnettuja kirjailijoita. Kymmenes seuran jäsen, joka kuoli nuorena, onkin sitten salaisuus, josta kukaan ei halua vapaaehtoisesti puhua. Lumikko valitsee Ellan Seuran uudeksi kymmenenneksi jäseneksi, ja samana päivänä kun Ella liittyy virallisesti mukaan, myös kuuluisa kirjailija katoaa selittämättömästi. Ella ryhtyy pelaamaan Seuran sisällä kehitettyä peliä selvittääkseen kuolleen jäsenen ja kadonneen kirjailijan mysteeriä.

Lumikko ja yhdeksän muuta -tarinassa on paljon samanlaista outouden ja omaleimaisuuden tuntua kuin Jääskeläisen novelleissakin. Se on kuitenkin astetta kevyempi kokonaisuus. Vaikka tarina kertookin paljolti kirjoittamisen vaikeudesta ja raakuudestakin, lukukokemuksena se on vaivaton ja sujuva, useiden tyylien sekoituksesta huolimatta. Maaginen realismi tai reaalifantasia, miksi sitä haluaakin kutsua, on tullut hyvinkin tutuksi vuosien varrella ja silti aina yllätyn, kun jokin lajityypin kirja tuo mukanaan uutuuden tunnetta. Lumikossa sitä on, suomalaiseen tyyliin. On aina fantastista lukea kirjaa, joka jättää auki asioita mielikuvituksen varaan. Niinpä en ole lainkaan varma onko puutarhatonttuja olemassa vai ei...

Kirjan hahmot ovat ajoittain karrikoituja, mutta sellaisina kiinnostavia ja hauskoja. Lumikko onkin humoristinen kirja, ironinenkin. Nauroin monta kertaa mielikuville kirjailijoista kiipeilemässä ja väijymässä toisiaan, haastaakseen pelaamaan ja saadakseen ideoita tuleviin teoksiinsa. Haastamisen seuraus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hauskaa, sillä siinä vuodettiin enemmän tai vähemmän hahmojen syvintä sisintä ulos. Kirjojen ja lehtien sisällön muuttuminen vaikutti minusta metaforalta, sillä joskus tuntuu kuin olisin lukenut eri kirjan kuin joku toinen lukija, vaikka teoksella olisikin sama tekijä ja nimi. Niin monella tapaa eri asioita voi painottaa ja tulkita. Varmasti kirjailijoistakin joskus tuntuu oudolta miten heidän kirjojaan on tulkittu.Lumikossa on monikerroksellisuutta, ja niinpä siitä löytyy myös melankolian sävyjä, surua ja menetystä.

Miksihän kukaan elokuvantekijä ei ole tarttunut tähän kirjaan? Minulle lukijana se oli ainakin hyvinkin visuaalinen kokemus. Näin silmissäni paitsi edellä mainitut kirjailijoiden toistensa vaanimiset, myös esimerkiksi kirjailija Martti Talvimaan puutarhan ympärillä pyörivät koirat. Samoin Laura Lumikon kirjan hahmoista ja Seuran alkuvaiheista saisi oivallisia takaumakohtauksia. Ehkäpä nyt kun kirja ilmestyy myös englanniksi loppuvuodesta nimellä Rabbit Back Literature Society se saa arvoistaan laajempaa huomiota ja vaikkapa Tim Burtonin käsikirjoittaja/ohjaajakseen. Niin Helena Bonham Carterista tulisi ehkä Ingrid Kissalla. 

Lumikko ja yhdeksän muuta on enemmän kuin mitä pystyn ilmaisemaan, joten suosittelen sen lukemista ja kokemista henkilökohtaisesti. Ties vaikka luette ihan erilaisen kirjan.

8 kommenttia:

  1. Luin vastikään Harjukaupungin salakäytävät, joka oli ensikosketukseni Jääskeläiseen. En aivan hurmioitunut, vaikka monenlaista jännää siinä olikin. Uteliaisuus kuitenkin heräsi, ja aion lukea lisää kirjailijan tuotantoa, tämä voisi hyvin olla seuraavana vuorossa!

    VastaaPoista
  2. Hyvä ja kuvaava kirjoitus! Minustakin tämä oli todella hieno ja erikoinen kirja, aivan omanlaisensa. Odotan innolla Jääskeläisen seuraavaakin.

    p.s. Puutarhatonttuja on. Luulisin.

    VastaaPoista
  3. Suketus, minulla jokin tökkii Harjukaupungin salakäytävien takakansitekstissä. Se ei houkuttele lukemaan kirjaa. Luen sen varmaan jossain vaiheessa, mutta en ensisijaisesti.

    Booksy, Sielut kulkevat sateessa on minullakin aikomus lukea. Sen takakansiteksti puolestaan houkuttelee tykönsä.

    VastaaPoista
  4. Raija, itse asiassa kirjasta on tekeillä jotain elokuvamuotoista - Periferia Productions on ostanut option, Johanna Sinisalo kirjoittanut käsikirjoituksen ja jos kaikki etenee tarkoitetulla tavalla, Saara Cantell ohjaa.

    Mieluisaa, että pidit kirjasta!

    VastaaPoista
  5. Minulle(kaan) Harjukaupunki ei ollut poikkeuksellinen kirjakokemus, mutta tämä Lumikko sen sijaan iski ja kovaa. Onneksi luin tämän vasta Harjukaupungin jälkeen.

    VastaaPoista
  6. Pasi, kiitos tiedosta! Nyt kun mainitsit, niin muistikello alkoikin hiljalleen kilistä, että olin kuullut asiasta. Kirjoitushetkellä synapsit eivät toimineet yhteistyössä. Ja onhan se mainittu sivuillasikin, jos olisin tajunnut lukea. Hienoa joka tapauksessa. Unohdetaan Tim Burton.

    Calendula, sepä olisikin, jos kaikki lukemamme kirjat iskisivät lujaa. Minä ainakin saan herkästi mustelmia ;)

    VastaaPoista
  7. Olipa mielenkiintoista kuulla, että tämä kirja käännetään/on käännetty enkuksi. Olen hiljalleen kiinnostunut Lumikosta, mutta haluan sen kyllä ehdottomasti lukea suomeksi, kun se kerran on äidinkieleni. Toisaalta jos en onnistu kesäsuomireissulla saamaan kirjaa käsiini, pitänee hommata se sitten myöhemmin enkuksi.

    VastaaPoista
  8. Elegia, suomalainen spefi valloittaa maailmaa. Siitä on varmasti kiittäminen myös aktiivisia sanansaattajia. Helpottaa agenttienkin työtä.

    Anna Maria, nyt on ihan hyvä aika lukea tai ainakin hankkia omaksi, niin voi lukea sitten kun fiilikseen sopii :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...