sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

George R.R. Martin: The Ice Dragon

Vuonna 1980, kun The Song of Ice and Fire -sarjasta ei ollut vielä tietoakaan, George R.R. Martin kirjoitti novellin nimeltä The Ice Dragon. Novelli julkaistiin tuolloin Dragons of Light -antologiassa ja myöhemmin useaan kertaan eri kokoelmissa sekä omana erillisenä kuvitettuna painoksena vuonna 2006 (kansi vas.). Luin tuon kuvitetun painoksen kolme-neljä vuotta sitten ja muistan pitäneeni siitä silloin. Otin kirjan nyt uusinnan alle, kun sain käsiini sen äänikirjana. Kokemus oli upea! Äänikirja kesti alle 50 minuuttia ja lukijana oli Maggi-Meg Reed, loistava ääni, jota oli miellyttävä kuunnella ja jonka ääntämys ei missään vaiheessa päässyt häiritsemään.

The Ice Dragon on lapsille suunnattu kertomus nuoresta Adara-tytöstä, joka on erilainen kuin muut lapset. Adara on talven lapsi, hän on aina viileä, eikä hän koskaan itke ja hymyileekin harvoin. Adaran äiti kuoli hänen synnytykseensä ja Adara asuu isänsä, isoveljensä ja -siskonsa kanssa pohjoisessa. Jäälohikäärme on pelätty ja mystinen olento, jonka voi nähdä vain talven kylmimpinä hetkinä, eikä sitä voi kesyttää päinvastoin kuin sen tulisempia lajitovereita. Adaralle jäälohikäärme on kuitenkin salainen ystävä, jota tarvitaan apuun, kun vihollinen aloittaa valloituksen ja hyökkää, ja kuninkaan lohikäärmekaarti jää alakynteen sodassa.

The Ice Dragon vaati sen toisen lukukerran minulta ennen kuin sen kauneus todella avautui. Tarinassa on paljon elementtejä, jotka ovat päätyneet myös Tulen ja jään laulu -sarjaan, enkä voinut olla luomatta Adaran ja Aryan välille hienoista linkkiä. Mukana on häivähdys ehkä varhais-Daenerysiakin, mutta enemmän Aryaa. Martin itse arvelee olevansa ensimmäinen kirjailija, joka on luonut jäälohikäärmeen myyttisen hahmon ja antanut näin genrelle jotain uutta. En lähde haastamaan Martinin laajaa genretuntemusta, mutta itselläni on 70-luvulta muistikuva venäläisestä sadusta, jossa olisi ollut jäästä tehty lohikäärme, tosin muistikuva saattaa pettääkin mitä todennäköisimmin. Lohikäärmeet ovat suosikkiotuksiani ja niinpä kiitän tästä luomuksesta joka tapauksessa. Tarinaa lukiessa / kuunnellessa tulee mielikuva uskomattoman kylmän kauniista olennosta, joka pitkän ja runsaslumisen talven pimeimpinä hetkinä pohjoisella napapiirillä syntyneelle (minulle siis) luo sielunsisaruuden tunnetta. Ehkäpä myös muillekin. Reedin esitys herättää tarinan henkiin erilailla kuin pelkästään tekstin lukeminen. Normaalisti Martinin kuvaileva teksti on itsessään jo tarpeeksi liikuttamaan, mutta tämän tarinan kohdalla sain enemmän irti ääneenluettuna. Tai sitten olin vain vastaanottavaisemmassa tilassa.

Lohikäärmeiden lisäksi tarina on rakkaudesta ja perheestä. Kuten myös Tulen ja jään laulussa, myös The Ice Dragonissa lapsen ja hänen vanhempansa suhde tulee vaikuttavasti esille. Äänikirjan yhteydestä luin yhden äidin arvostelun, jossa hän oli antanut kirjalle arvosanaksi 1 / 5. Perusteluna oli, ettei hän pitänyt tarinan lopusta. Niinpä... kirjailijan nimi on George R.R. Martin. Ruusuisia loppuja on turha odottaa ilman piikkejä. Martin on sanonut pitävänsä katkeransuloisista lopuista ja niitä hänen tarinoissaan meille tarjotaan, olivat ne sitten lasten tai aikuisten tarinoita. Kaikkia ne eivät välttämättä miellytä.

The Ice Dragon on monipuolinen fantasiakertomus, josta löytyy niin synkkyyttä kuin kauneuttakin. Erittäin suositeltava. Alla olevassa videossa Martin kertoo itse kirjastaan ja sen synnystä hieman enemmän.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...