Paheiden palatsin tarina sijoittuu postapokalyptiseen aikaan Amerikan länsirannikolle. Yhteiskuntajärjestys on mennyttä ja eläminen ei tunnu kovinkaan turvalliselta. Jotkut ovat sortuneet Veri-nimisen huumeen käyttöön ja yksinäisiä ja syrjäytyneitä nuoria houkutellaan jäseniksi uskonnolliseen kulttiin, jota johtaa Norton Närhenpuska. Päähenkilö on Greg Rivas, joka itsekin joutui nuorena kultin aivopesun kohteeksi, mutta löysi keinon päästä eroon lohkosta. Rivas toimi sen jälkeen palkkiolunastajana ja nouti kaapattuja nuoria pois Närhenpuskan seuraajien, närhien, käsistä. Lopetettuaan homman hän ryhtyi muusikoksi ja saavutti ammatissa mainetta. Häntä pyydetään vuosien jälkeen tekemään vielä yksi lunastuskeikka pelastaakseen nuoruuden ihastuksensa. Koskaan aiemmin Rivas ei ole joutunut tunkeutumaan Närhenpuskan vallan keskukseen Paheiden palatsiin saakka saadakseen käännytettyjä pelastetuksi, mutta tällä kertaa matka vie moninaisten tapahtumien jälkeen keskuspaikkaan saakka, eikä Rivas suinkaan ole immuuni houkutuksille.
Paheiden palatsi on maailmaltaan mielenkiintoinen ja sijoittuu tunnelmaltaan samaan 80-luvun alun ilmapiiriin kuin Mad Max -elokuvatkin. Harmaan, jokseenkin epätoivoisen tulevaisuuden maailman keskellä on ripaus valoa. Tarinan hahmot ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä, heissä on realistisuuden tuntu. Anubiksen portteihin verrattuna tarinan juoni kuitenkin hieman pomppii, eikä kirja tunnu lyhyydestään huolimatta kovinkaan tiiviiltä. Yliluonnollinen aspekti tuo onneksi positiivista lisää tarinaan, eikä tuhoa sen rakennetta. Paheiden palatsi ei kiehtonut samalla tavalla kuin Anubiksen portit, mutta oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa. Ehkäpä kirjasta olisi saanut enemmän irti, jos sen olisi lukenut kokonaan alkuperäisellä kielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!