Connie Willis: Blackout

Connie Willisin aiemmat aikamatkailukirjat ovat olleet hervotonta ja jännittävää luettavaa, joten oli itsestään selvää, että myös uutukainen Blackout pääsisi lukulistalle. Blackout on kahtia jaetun kirjan ensimmäinen puolisko. Jälkimmäinen puolisko, All Clear, julkaistaan kesällä.

Kirjan tarina kulkee kahden ajan, vuoden 2060 ja 1940-luvun välillä. Tulevaisuudessa kolme historioitsijaa valmistautuu siirtymään vuoteen 1940. Oxfordissa on kuitenkin jotain outoa tekeillä, sillä herra Dunworthy on sekoittanut siirtymäaikatauluja ja Michael Daviesin kohdalla myös siirtymäpaikkaa. Niinpä amerikkalaisaksentti-implantilla varustettu Mike joutuukin Pearl Harbourin sijasta lähtemään Englantiin. Merope Ward matkaa Eileen O'Reillynä evakoitujen lasten sijoituskartanoon palvelijaksi ja Polly Churchill sukunimen Sebastianiksi vaihtaneena Lontooseen myyjättäreksi. Oxfordiin jää Pollya rakastuneena kaipailemaan nuori Colin, joka toivoo saavansa aikamatkailulla jonain päivänä Pollyn ja oman ikäeron kurottua kiinni. Koskapa kyseessä on Willisin kirjoittama teos, niin aikamatkoille ilmeneekin yllättäviä mutkia. Jotain on pielessä, ja historioitsijat joutuvat tosissaan pohtimaan miten selviytyä yllättävissä tilanteissa keskellä sotaa käyvää Englantia.

Connie Willisin tarinan kerronta on jälleen mitä erinomaisinta. Juoni käynnistyy tosin hitaamman puoleisesti ja kunkin historioitsijan kohdalla kerrotaan kiireettömästi heidän olinpaikastaan ja sen hetkisistä tapahtumista. Eileenin kärsivällisyyttä koettelevat pari Lontoosta evakuoitua lasta, Hodbinin Alf ja Binnie. Näitä kahta rasavilliä on todella hauska seurata, sillä Willis on keksinyt heille erinomaisia tempauksia ja koottuja selityksiä. Polly puolestaan tutustuu pommisuojassa mm. tunnettuun shakespearelaiseen näyttelijään, vanhempaan herrasmieheen. Pollyn seurassa päästään kokemaan kirjan ehkä rankimmat hetket pimennetyssä Lontoossa, jota pommitetaan ankarasti. Kummankin naishahmon siirtymäaikatauluissa on alun alkaen pientä heittoa, mutta ei niin vaikuttavaa kuin Mikella, jonka suunnitelmat menevät kertakaikkisen pieleen. Hänen osuuksiensa lukeminen pääsee todella ahdistamaan... eikö mikään suju niin kuin pitäisi?! Hieman ajallisesti irrallaan muista tapahtumista käydään muutamaan otteeseen vuodessa 1944. Nämäkin kohtaukset liittyvät kokonaisuuteen, mutta tulevat vastaan hieman yllättäen.

Blackoutin suurin puute lienee se, että se päättyy kesken. Totaalisesti. Tämä puute oli tietty ennakkoon tiedossa ja paikkaantuu sitten kun All Clear ilmestyy. Myös hieman hitaasti etenevä kerronta voidaan katsoa miinukseksi, vaikka pidin kyllä tarinan historiallisesti puolesta paljon, ja aikakauden kuvaaminen ei sinänsä haitannut lainkaan. Jotkut hahmot tuntuivat ensimmäisessä kirjassa tosin ylimääräisiltä, mutta kun toinen puolisko tarinasta on vielä lukematta, niin vaikea sanoa onko heillä merkitystä kokonaisuuden kannalta vai ei. Kuten To Say Nothing of the Dogissakin (arvostelu), myös tässä teoksessa Willis pistää lukijan tarkkaavaisuuden koetukselle. Jos alkupuolen vuoden 2060-lukuja lukee hieman huolimattomasti, pääsee jälleen myöhemmin muistelemaan hahmojen kanssa mitähän kukanenkin sanoi. Ärsyttävää, mutta silti hemmetin ovelaa. Yhtä paljoa huumoria Blackout ei tarjoa, mutta ei myöskään - ainakaan vielä - päässyt synkkyydessä Tuomiopäivän kirjan (arvostelu) tasolle. Kaiken kaikkiaan, Blackout on kuitenkin erinomainen lukukokemus, jonka jälkeen All Clearia odottaa innolla.