Sivut

tiistai 11. tammikuuta 2022

Maria Gripe: Pörriäinen lentää hämärissä

Maria Gripen Pörriäinen lentää hämärissä (Tardyveln flyger i skymninger, 1978, suom. 1980) on mennyt minulta ohi ilmestyessään, eikä kirjastossakaan sitä minulle suositellut, sillä taisin olla jo reilusti aikuisten kirjojen parissa tuolloin (muistan lukeneeni MacLeania ja Vonnegutia 1980).

David, Jonas ja Annika huolehtivat tyhjillään olevan vanhan talon kukista ja löytävät nipun kirjeitä, jotka johdattavat heidät menneisyyden salaisuuksiin. Traaginen rakkaustarina ja kadoksissa oleva egyptiläinen muinaisaarre vievät nuoret seikkailuun, jossa riittää käänteitä. Edesmenneen Emilien tarina toi yllättävän mielleyhtymän juuri elokuvana katsomaani Minna Canthin Anna Liisaan.

Pörriäinen on perinteinen ja vanhahtavan tyylinen seikkailu, johon kirjailija on saanut mahtumaan kuitenkin näkökulmaa naisen asemasta. Toisin kuin useissa nuortenkirjoissa, tässä tarinassa on mukana aikuisia, jotka tukevat lapsia ja heillä on myös aktiivinen ratkaiseva ja kannustava rooli. Koen se positiivisena, sillä olen lukenut liian monta kirjaa, jossa aikuiset ovat vain statisteja tai jopa vastustettavia vihollisia. Muutama toistuvuus, esim. salmiakin tarjoaminen ja syönti alkaa pidemmän päälle ärsyttää, niin salmiakin ystävä kuin olenkin.

Kirja on hyvinkin aikuisen luettava, ja käänteitä sekä jännitystä on sen verran, että mielenkiinto säilyy. Silti kirja on selkeästi suunnattu nuorille lukijoille.

 

3 kommenttia:

  1. Minä luulen, että se on tämä kirja, jota olen miettinyt ja muistellut lukeneeni ja kaivanneeni uusintalukuun. Maria Gripeä en muuten olekaan lukenut. Onko tässä jokin egyptiläinen "scarabee"?

    VastaaPoista
  2. Jesh, kuten mainittu tämä oli silloin joskus kymmenen-kaksitoistavuotiaana ihan parhautta (eli ihan uutena en kirjaa lukenut). Taisin alunperin kuulla tästä lukuotteen radiossa (eikä muuten ole ainoa kirja johon näin tutustuin, onko enää radiossa ohjelmia jossa ihan vaan luetaan kirjaa ääneen?) ja veti lukemaan...ja yhä on muistissa joitain elementtejä kuten just vanha egyptiläispatsas ja kukka joka reagoi ympäristöön ja puhelinshakki...
    Salmiakkia en sen sijaan muista, ja hyvä huomio tuo aikuisten osuus kirjassa, eivät valtaa pääosaa mutta ovat kuitenkin tukevina mukana.

    Yhä arveluttaa että haluaisinko oikeasti lukea tätä uudestaan. Jos nyt se sattuisi osuvasti käsiin osumaan niin voisi houkutus olla liian suuri, mutten taida silti erikseen etsiä :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!