Sivut

perjantai 31. joulukuuta 2021

Katsaus kirjavuoteeni 2021

Vuosi 2021 oli toinen perättäinen vuosi, jolloin sain luettua keskimääräistä enemmän kirjoja. Tähän ovat vaikuttaneet äänikirjat, jotka ovat vaivattomia kuunnella muun tekemisen tai matkaamisen ohessa. Ja kyllä, jopa koronavuonna -21, olen liikkunut autolla mm. kansallispuistoihin ja junalla etelään. Luonto on ollut entistä tärkeämpi henkireikä lukemisen rinnalla. Vaikka blogiin asti ei lukemiset juuri ole päätyneet, vuonna 2021 luin 140 kirjaa. Viime vuotiseen verrattuna laskua on toki 35 teoksen verran, mutta mukaan on tänä vuonna mahtunut enemmän yli 600-sivuisia teoksia. Pisin oli David Foster Wallacen Päättymätön riemu (1061 sivua). Keskimäärin kirjojen pituus oli arviolta 340 sivua Goodreadsin ja joidenkin äänikirjojen arvioitujen pituuksien mukaan.

Olen jälleen lukenut enemmän miesten kirjoittamia kirjoja, mikä johtuu siitä, että keskityin esim. Robert Jordanin Ajan pyörä -sarjan uudelleenlukuun. Olen edennyt sarjan suomennosten osaan 11. Aloitin myös Stephen Kingin Musta torni -sarjan, jonka kanssa etenin osaan 4. Molempien sarjojen lukeminen jatkuu ensi vuonna tavoitteena saada ne loppuun. Myös Isaac Asimovin Säätiö-trilogia on edennyt kaksi kirjaa. Ensi vuonna kolmas. Vuoden aikana sain lisäksi Sergei Lukjanenkon Varjojen valtakunta -sarjan loppuun. Pidin sarjasta enemmän kuin odotin. Jean M. Untinen-Auelin paleofiktiivisen Maan lapset -sarjan neljä ensimmäistä kirjaa tuli myös kuunneltua. Tai ensimmäisen osan, Luolakarhun klaanin, olen lukenut aiemmin. Tämä sarja on ollut erityisesti ajomatkojen ja laboratoriotyöskentelyn taustakuuntelemista. Muuten en olisi tainnut siitä selvitä. Vielä olisi pari kirjaa sarjasta jäljellä, joten ehkä ensi kesälomamatkalla.

 
Sarjojen väliin ei ole mahtunut montaa englanninkielistä teosta, joten niiden määrä on tänä vuonna romahtanut. Yli puolet kirjoista on itse asiassa kuunneltu. Olen ollut läpi vuoden Storytelin asiakas. Spefin lisäksi äänikirjoina on tullut kuunneltua dekkareita. Niiden taso ei ole ollut kovin hääppöinen (makukysymys varmaankin), vaikka viihdyttäviäkin tapauksia on löytynyt. Paperikirjojen määrä on lisääntynyt hieman, sillä olen hyödyntänyt kirjaston palveluja.


Olen lukenut paperisena mm. Markku Sadelehdon toimittamia Outoja tarinoita -antologioita neljän teoksen verran. Kauhunovellit ovatkin olleet kiinnostavaa antia tänä vuonna. Olen viihtynyt kauhun parissa muutenkin ja jatkan linjaa todennäköisesti ensi vuonnakin.

Kirjojen julkaisuvuosikymmen noudattelee perinteistä kaavaa keskittyen viimeisimpiin vuosikymmeniin. Ei mitään uutta siinä. Ahkerin lukukuukausi oli syyskuu. Pidin lomani elo-syyskuussa.

Vuoden parhaat tai muuten mielenkiintoisimmat lukukokemukset olivat


italialaisen Dino Buzzatin Noiduttu takki ja muita kertomuksia -novellikokoelma

saksalaisen Marc-Uwe Klingin QualityLand,

ruotsalaisen Karin Boyen Kallokaiini,

 
kiinalaisen Chen Quifanin Jättömaa

brittiläisen Roald Dahlin Nahka ja muita novelleja -kokoelma, sekä 

amerikkalaisen N.K. Jemisinin Viides vuodenaika -suomennos.

Suosittelen kaikkia!

6 kommenttia:

  1. Kallokaiini on ollut lukulistallani pitkään, mutta en ole sitä vieläkään lukenut.
    Hyvää uutta lukuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallokaiini on teos, joka kannattaa lukea. Samoin sinulle antaumuksellisia lukuhetkiä alkaneen vuoden aikana.

      Poista
  2. Kallokaiini on kyllä mainio kirja, ja tuo Buzzati kiinnostaa (Tataariaron luin joskus vuosia sitten ja se on kyllä sen verran erikoinen kirja että muutakin tuotantoa pitäisi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten kokoelmissa usein, taso vaihtelee Buzzatin kokoelmassakin, mutta kokonaisuus yllätti minut positiivisesti. En osannut odottaa mitään, kun en tuntenut kirjailijaa aiemmin.

      Poista
  3. Voi kun itse pystyisin samaan lukutahtiin.

    Kallokaiini oli kyllä hyvä. Dahlin aikuisten novelleja olen lukenut muista kokoelmista aika kauan aikaa sitten, myöskin pidin. Jättömaa, QualityLand ja Murtunut maailma on vasta tämän vuoden luku listalla. Pitääpä laittaa tuo Noiduttu takki myöskin korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin pitänyt Dahlia niin lastenkirjailijana, etten edes tajunnut hänen kirjoittaneen myös aikuisille. Joukossa oli erinomaisia novelleja. Sinulla on edessä kiinnostavia lukukokemuksia, toivottavasti myös hyviä! Myös muita kuin mainittuja.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!