Kage Baker: The Graveyard Game

The Graveyard Game on Kage Bakerin The Company-sarjan neljäs kirja, joka julkaistiin vuonna 2001. Kirja on jatkoa aiempien osien tapahtumille ja niihin löytyy myös paljon viittauksia, jotka eivät välttämättä aukea, jos lukemisen aloittaa kesken sarjan. Samoin viittauksia löytyy myös Bakerin Rude Mechanicals -kirjaan (arvostelu), joka on sarjan itsenäinen liitännäiskirja. Tulin lukeneeksi sen ennen kuin aloitin pääsarjan, mutta eipä siitä haittaakaan tunnu olleen, päinvastoin. Nyt lukiessani The Graveyard Gamesta Rude Mechanicalsiin viittaavaa kohtausta, se tuntui hyvinkin tunnepitoiselta kun tiesi mistä oli kyse. Otan kirjan mukaan science fiction -haasteeseen, sillä se sopii mitä erinomaisimmin kategoriaan 7 (kyborgit).

The Graveyard Gamen päähenkilöt ovat kuolemattomat kyborgit Joseph ja Lewis. Botanisti Mendozaa ei kirjassa nähdä, mutta tarina kietoutuu silti pitkälti hänen ympärilleen, sillä Lewis, jolla on romanttisia tuntemuksia Mendozaa kohtaan, etsii kuumeisesti salaperäisellä tavalla kadonnutta naista, josta hän näki vilahduksen tulevaisuudessa. Mendozan huhutaan joutuneen Companyn rankaisemaksi ja kauas, kauas menneisyyteen, ajalle ilman ihmisiä. Samaan aikaan Joseph jatkaa isähahmonsa Budun kuin myös Mendozan etsintää Lewisin kanssa ja ilman. Hänen on vaikea hyväksyä, että Budun uskotaan olevan vastuussa aika ajoin puhkeavista vitsauksista, jotka surmaavat ihmisiä joukoittain. Etsinnän yhteydessä parivaljakolla alkaa valjeta mitä tapahtuu niille kuolemattomille kyborgeille, jotka eivät enää palvele Dr. Zeus Incorporatedin tarkoituksia.

[Turisteille suunnatun Wuthering Heights -kirjan autenttisten tapahtumapaikkojen kiertoajelun jälkeen:]

"I can’t believe you didn’t enjoy that," said Lewis, as Joseph carefully loaded in the six jugs of Brontë liqueur he had purchased at the gift shop.
"I guess I’m just not literary," Joseph said, changing his mind and removing one of the jugs. He carried it around to the front of the car and got in.

"You’ve no appreciation of high romance, that’s your trouble," Lewis said, climbing in and starting the motor.

Joseph nodded somberly. "Boy meets girl, girl loses boy, everybody dies. I just don’t get it. What those kids needed was some tuberculosis inoculations and a whole lot of Prozac."

Dystopiakirjojen jälkeen kiitin suuresti Kage Bakeria mielessäni The Graveyard Gamen kevyehköstä alkusta ja varsinkin yllä olevasta kohtauksesta, joka sai minut nauramaan ääneen ainakin viisi minuuttia. Josephin huumori on minun makuuni. Mutta tarina vakavoituu hyvin pian ja vaikka Josephin ja Lewisin sanailu jatkuu sujuvana, niin sävy muuttuu loppua kohti mollivoittoiseksi. Joseph in the darkness -välinäytökset synkistävät tarinaa ennestään ja dystopialta ei voi säästyä tässäkään sarjassa. Välinäytöksissä ja tarinan aikajanassa kuvataan maailman muuttuminen 1990-luvun lopusta seuraavien vuosisatojen aikana radikaalisti: Japani uppoaa mereen, USA jakautuu, eläinliha, alkoholi, suklaa ja monet muut nautintoaineet kielletään ja yleiseen käyttöön otetaan antipainovoimateknologia. Se pieni vilaus mitä tulevaisuuden ihmisistä annettiin Sky Coyote -kirjassa alkoi vihdoin saada perspektiiviä. Hetki, jonka jälkeistä tulevaisuutta ei kyborgeille ole kerrottu alkaa lähestyä. Kirjassa linkitettiin nyt myös Gentlemen's Speculative Society The Companyyn ja yritinkin kuumeisesti etsiä onko The Women of Nell Gwynne's (arvostelu) tai Nell Gwynne's Scarlet Spy (arvostelu) -pienoisromaaneissa viitteitä pääsarjaan, joita en silloisella lukuhetkellä oivaltanut.

The Graveyard Game on aikaisempia osia tasaisempi kokonaisuus, jossa sarjan juoni etenee reippaanlaisesti. Joitain oikaistuja ratkaisuja Baker on joutunut käyttämään, mutta silti kirja jättää vielä kysymyksiä ilman vastauksia ja loppu on peräti hienoinen cliffhanger. Joseph ja Lewis ovat erinomainen kaksikko päähahmoiksi, mutta myös sivuhahmoista löytyy kiinnostavia tuttavuuksia, kuten Suleyman. Kaiken kaikkiaan minulle The Graveyard Game on koskettavampi kirja kuin yksikään aiemmista osista ja on todella mielenkiintoista nähdä mihin tarina tästä kehittyy.

Kirja on täynnä viitteitä, joista osa herättää hieman poikkeaviakin mielleyhtymiä. Yksi niistä on Mendozaan (tarkoituksella) yhdistetty lainaus Salomon Korkeasta veisuusta: 'Stay me with flagons, comfort me with apples; for I am sick of love…’, jonka automaattisesti linkitin mielessäni kirjallisuutta laajasti musiikillisessa tuotannossaan hyödyntävään suosikkiartistiini Kate Bushiin. Minulla on ollut ongelmia Mendozan hahmon ymmärtämisessä. Häntä on ehdottomasti helpompi käsitellä kun häneen on otettu etäisyyttä ja häntä kuvataan toisen hahmon näkökulmasta. Niissä tunnelmissa The Song of Solomon – Mendozalle.

Linkit aiempien osien arvosteluihin:

In the Garden of Iden
Sky Coyote
Mendoza in Hollywood

Science fiction -haaste