torstai 18. huhtikuuta 2013

Max Brooks: Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat

Max Brooksin Sukupolvi Z: Zombisodan aikakirjat (World War Z: An Oral History of the Zombie War, 2006) ilmestyi pari vuotta sitten suomeksi. Minun lukulistalleni se päätyi tulevan elokuvan vuoksi. Halusin jälleen lukea ensin kirjan, ennen kesällä ensi-iltansa saavan elokuvan katsomista. Nyt kun olen lukenut kirjan ja vertaan sitä pariin ilmestyneeseen traileriin, odotan erilaista katselukokemusta kuin mitä zombit oli lukukokemuksena.

Kirja koostuu lukuisista kaksitoista vuotta zombisodan päättymisen jälkeen raporttia varten kootuista haastatteluista, jotka valottavat kukin omalta kohdaltaan, miten ja miksi maailmanlaajuinen zombiepidemia pääsi valloilleen. Haastatteluista paljastuu niin taloudelliset keinottelut kuin poliittiset ja hallinnolliset ratkaisutkin ennen kuin epidemia iski täysillä päälle ja vielä sen aikanakin. Ennen kaikkea selviytymistarinat kertovat inhimillisistä ihmiskohtaloista ja ihmiskunnan epätoivoisesta ja -tietoisesta taistelusta uudentyyppistä vihollista vastaan tilanteessa, missä piti tehdä omatoimisia ratkaisuja, kun kriisinhallintaoperaatiot epäonnistuivat.

Sukupolvi Z alkaa kiinnostavasti, kun kuvataan zombiepidemian alkua Kiinan maaseudulla ja sen leviämisen alkuaikoja, jolloin tartunnalta pakenevat ihmiset levittäytyvät pitkin Aasiaa ja ilmateitse myös länteen vieden joko tietoisesti tai tiedostamattaan taudin mukanaan. Alkuosan haastatteluissa on jännitystä ja Brooks onnistuu realistisella otteella kertomaan ihmisluonteen sellaisista piirteistäkin, jotka voi kuvitella todellisiksi tällaisissa tapauksissa. Eikä oikeastaan tarvitse edes kuvitella, vaan ne on monissa yhteyksissä todennettu. Ihmiskuvaukset ovat onnistuneimmillaan, kun niistä erottaa epätoivoa ja aitoa auttamisen halua. Kun tietoa ei ole tai sitä salataan, ja valtiot yrittävät yksinään torjua pandemiaa, niin tehdään vääriä ratkaisuja. Sitten astuu kuvioihin laajamittaisesti aseet, joita ja joiden käyttöä kirjailija kuvaa teknisellä ja amerikkalaishenkisellä otteella.

Vaikka haastatellut edustavatkin useita kansalaisuuksia ja etnisiä sekä sosiaalisia ihmisryhmiä, niin silti kirjan näkemykset ja tyyli ovat amerikkalaisia. Brooks epäonnistuu tyylillisesti globaalin tunnun luomisessa, vaikka kirjassa esiintyy useita maita ja paikkoja. Esimerkiksi Suomen Vaalajärvi on kirjassa triviaali, sillä ei ole merkitystä tarinan kannalta. Tietääkö joku miksi yleensäkin Vaalajärvi? Lisäksi tarina tuntuu polarisoituvan kapitalistiset/sosialistiset maat -tyyppiselle akselille, joka ilmeisesti amerikkalaiselle on helpompi käsittää maailmanlaajuisena ilmiönä. Tällaisen jaon havaitseminen tuppasi häiritsemään. Mielenkiintoista on huomata, että tarinassa zombisodalla on maailmanlaajuisia yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä ja uskonnollisia vaikutuksia, eikä valtiot ole enää samoja kuin ennen kymmenvuotista sotaa.

Raporttimainen ja dokumentaarinen tyyli onnistuu kerrontatapana ja kertojat erottuvat toisistaan riittävän hyvin. Tosin en kokenut yhdenkään haastateltavan olevan erityisen merkittävä alkua lukuunottamatta. Haastattelutyyliin tuntuu pääsevän helposti mukaan myös epätasaisuutta. Jotkut osiot ovat armottoman tylsiä, kun jotkut vetävät mukaansa lähinnä inhimillisyydellään.

Täytyy todeta, että viime vuonna lukemani Daniel H. Wilsonin Robopocalypse (arvostelu) ammentaa todellakin reilusti Max Brooksin kirjasta, vain zombit on korvattu roboteilla. Wilson ei kuitenkaan pääse lähellekään Brooksin luomaa jännitettä. Brooksin kirjassa on pelottavia ja ajatuksia herättäviä hetkiä. Johtuen kuitenkin epätasaisuudesta ja amerikkalaistyylin korostumisesta, Sukupolvi Z ei jaksanut innostaa läpi kirjan. Se ei päässyt nousemaan erinomaiseksi lukukokemukseksi potentiaalisuudestaan huolimatta. On tämä lukemistani zombikirjoista kuitenkin paras.

Alla tulevan Brad Pittin tähdittämän leffan kakkostraileri. IMDb antaa Suomen ensi-illaksi heinäkuun 19. päivän. Elämää ja aspartaamia blogista vaikkapa voi katsoa sen ensimmäisen trailerin ja toisen mielipiteen eekoo-kirjasta. Artsi mainitseekin kuka on Max Brooksin isä, mutta minä kerron vielä, että äitikin on tunnettu, nimittäin upea Anne Bancroft.

13 kommenttia:

  1. Mullakin on tämä hyllyssä odottamassa lukemista, sain kytätä aika tosissani kirjastosta. Vähän mietityttää juurikin tuo dokumentaarinen tyyli, mutta kiva kuulla, että pidit sitä onnistuneena. Leffakin on varmaan pakko päästä katsomaan, kunhan se ilmestyy. Zombit, zombit, zoombit ^_^

    VastaaPoista
  2. Kirjassa todellakin on sekä kiinnostavia että tylsiä kohtia. Minulla jäi kesken jossain siinä vaiheessa kun tuli monta hyvin samankaltaista haastattelua putkeen ja osa niistä eivät olleet lainkaan kiinnostavia.

    Mua jaksaa aina ihmetyttää amerikkalaista viehätys zombeihin. Tulen ja jään laulussakin on niitä.

    VastaaPoista
  3. Ponna, minäkin jouduin laittamaan kirjastoon varauksen, kun oli kaikki kopiot vilkkaasti liikkeellä. Varmaan elokuvan tulo on saanut lainaajia liikkeelle. Kaikki ei tosiaan pidä dokumenttityyppisestä kerronnasta, mutta minua se ei ole muistaakseni koskaan haitannut. Makuasia. Leffaa odotan oikeastaan siksi, että siinä zombit ovat pelottavan nopeita. Booksy kyseli taannoin 11 kysymyksessä mm. kohtaisinko mielummin vampyyrin, ihmissuden vai zombin. Vastasin zombien, koska ne ovat hitaita. Sukupolvi Z -leffan zombien kanssa olisin alta aikayksikön itsekin zombie.

    Reta, zombiet nostaa aina välillä ilmeisesti päätään muoti-ilmiönä, kuten vampyyritkin tekee. Mitä tulee Martinin olioihin, niin periaatteessa kyllä, mutta niitä ohjaa jokin, josta emme vielä tiedä, joten ihan peruszombeista ei taida olla kyse. *kirjoita Martin, kirjoita kuin tuuli*

    VastaaPoista
  4. Hei!
    Blogissani on sulle haaste:
    http://marinkirjablogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kovasti, että ajattelit minua/blogiani haasteellasi. Olen aina otettu muistamisesta. Toivottavasti et pahastu, jos kuitenkin jätän väliin kysymyksiin vastaamiset. Päätin viime vuoden puolella, että lähden jatkossa mukaan blogihaasteisiin vain jos sopivat blogini profiiliin, eli käsittelevät tai sivuavat kirjallisuutta. Muunlaiset saavat minut vaivaantuneeksi.

      Poista
  5. Hih, perustelusi oli hyvä mutta näemmä zombieillakin on evoluutiota... :-)

    VastaaPoista
  6. Kirjassa oli hyviä ja myös huonoja puolia, jotka ansiokkaasti summasitkin arvostelussasi. Itse en olisi päätynyt tästä tekemään elokuvaa, vaan kirjasta saisi aivan loistavan TV-sarjan jota voisi venyttää useammalle tuotantokaudelle. Mitä tuosta Brad Pitt:n rainasta olen nähnyt trailerien perusteella niin se menee enemmän "aivot narikkaan" -osastolle supervauhdikkaiden zombie-otusten kera. The Verge -saitilta löytyy muuten mielenkiintoinen aihetta hipova artikkeli Sick idea: how rabies spawned vampires and zombies.

    http://www.theverge.com/2013/4/18/4201878/sick-idea-how-rabies-spawned-vampires-and-zombies

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tv-sarja ehkä toimisi tosiaan paremmin kirjan rakenteen seuraamisen kannalta, mutta ainakin minulta taitaisi jäädä katsomatta. Kertapläjäys zombieja vielä menettelee. En odota leffalta paljoa.

      Poista
  7. Minun piti jättää kirja kesken kun aloin näkemään ihan hirveitä zombipainajaisia. :DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääk, totta puhuen pelkäsin samaa ennen zombierupeamaani, mutta minulla elävät kuolleet onneksi pysyivät pois unista. Ei yhtään mukavia painajaisia sellaiset...

      Poista
  8. Luin teoksen vähän aikaa sitten ja tänään käsittelimme seminaarissa siitä tehdyn kandidaatintutkielman, jonka teemoina olivat nationalismi, individualismi ja amerikkalainen unelma. Oli kyllä hieno työ, vieläpä englanniksi kirjoitettuna.

    Tuli mieleeni Vaalajärven oikuetukseksi alue, jolla se sijaitsee: Sodankylä - sota - voisiko tässä olla hyvä yhteys?

    Brooks osasi kyllä tuoda hyvin amerikkalaisen ideologian, josta näkyy jo kaikuja Suomessakin. Herättelevä teos, mutta ei pelottava zombien takia, vaan välinpitämättömyyden, salaislun ja lumelääkinnän takia. Halutaan lakaista ongelmat maton alle, koska "hyville ihmisille ei tapahtdu pahoja asioita".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikalliset sanovat, että Sodankylän nimi on saamen kielen perustaa ja tarkoittaa harri-kalaa. Kylä on kehittynyt vesistöjen ääreen ja kalastus on ollut siellä aina tärkeää. Ei ole siis sodan tai sodankäynnin kanssa mitään tekemistä, vaikka helposti nykyään ulkomaisille nimi käännetäänkin pilaillen Village of Wariksi. Siinä vaan unohtuu, että täällä ollaan alkuperäisasukkaiden ja heidän kielensä maisemissa. Puolustusvoimain maa-aluekaan ei taida ylettyä Vaalajärvelle saakka, en tosin ole varma.

      Minusta siinä välinpitämättömyydessä ja salailussa oli mukana raadollisuutta ja oman edun tavoittelua. Tällaista käyttäytymistä tapahtuu maailmassa todellisuudessakin, minkä tahansa sodan tai katastrofin yhteydessä. On tainnut tapahtua kautta aikain.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...